Taktiikkavinkkejä urheilukuvaukseen
Kuvat ja teksti: Ilkka Aaltonen
Kirjoittaja on Tampereen kameraseuran puheenjohtaja
Olen järjestäjän toimeksiannosta kuvannut akkreditoituna kuvaajana painin EM kilpailuja (2008), triathlonin pitkänmatkan EM kilpailuja (2014), Tapparan taitoluistelun järjestämiä Synchrogaala muodostelmaluistelun gaalassa (2017), muodostelmaluistelun SM kilpailuja (2019), World Masters Athletics kilpailuja (2022) ja European Masters Games kilpailuja (2023). Akkreditoituna kuvaajana olen päässyt tapahtumien ytimeen, mikä on tehnyt kuvaamisesta kutkuttavan hauskaa ja haastavaa.
Kuvaan Nikon ammattilaisrungon kameralla. Käytän kiinteäpolttovälisiä ja valovoimaisia linssejä (300mm/4 AF-s, 180mm/2.8, 105mm/2.5 50mm/1.8 AF-s ja 10mm/2.8) kuvanlaadun ja tarkennuksen nopeuden vuoksi. En kanna koko kalustoa mukanani, vaan linssivalinta perustuu aina kyseiseen lajiin. Minulla on kameran lisäksi mukana ainoastaan täyteen ladattu vara-akku.
Taktiikkani kentällä
Katson lajia ja suorituspaikkaa hetken. Arvioin mistä suunnasta voisin saada parhaan mahdollisen kuvakulman ja missä voisi olla lähimpänä vauhdikkainta tapahtumaa.
Asetan kameran automaattisen tarkennuksen pois kameran laukaisimesta, jolloin kamera ei aina hae uutta tarkennusta kun laukaisen kameran. Käytän erillistä AF-ON-automaattitarkennuksen nappia, jota saan painettua kamerassani kätevästi oikean käden peukalolla.
Käytän dynaamista tarkennusta, mutta vähennän autofocus(AF)-pisteiden määrän lähes minimiin. Näin voin kohdistaa tarkennuksen juuri sinne minne haluan. Tällä on merkitystä erityisesti pidemmillä linsseillä.
Kameraa kohti tuleva liike on helpoin tarkentaa, koska uusien kameroiden autofocus-tekniikka toimii tässä upeasti; painan AF-ON napin vain pohjaan ja suuntaan kameran kohti minua päin syöksyvää urheilijaa.
Sivuttaisliike on haastavampi, koska liike ei useinkaan tapahdu vain sivusuunnassa, vaan myös etäisyys kohteen ja kameran välillä vaihtelee liikkeen myötä. Tällöin kuvauskohteen seuraaminen tarkennuksella on ensiarvoisen tärkeää.
Tarkennuksen voi tehdä myös ennakkoon; Esimerkiksi juoksussa voin tarkentaa kameran hyvissä ajoin ennen juoksijoiden saapumista maaliin pari metriä ennen maaliviivaa. Sitten vain odottelen, milloin juoksijat lähestyvät maaliviivaa, jolloin nappaan sarjakuvauksella juoksijat, koskematta lainkaan tarkennukseen. – Tämä on helpompi tehdä, kun asetan himmentimen aukon pieneksi ja käytän hieman lyhyempää linssiä. Näin syväterävyyden voi maksimoida.
Sama taktiikka sopii moneen muuhunkin lajiin, kuten mäkihyppyyn; Tarkennan hyppyrin nokalle, sommittelen kuvan valmiiksi, asetan kameran jalustalle ja katson ylös mäkeen, milloin hyppääjä tulee.
Kuvaan päivänvalossa ja kirkkaasti valaistuissa sisähalleissa aukkoauotomatiikalla, jolloin voin hallita sekä suljinaikaa että syväteräyyttä nostamatta katsetta etsimestä, pyörittämällä aukon valintarengasta.
Ilta-, yö- sekä salamakuvauksessa käytän manuaalista käsisäätöä. Näin pystyn hallitsemaan vallitsevan valon suhdetta apuvalon (valonheitin, salama yms) voimakkuuteen.
Pieni liike-epäterävyys kuvassa antaa sille vauhdin tuntua, joten tätä voi opetella käyttämään tarkoituksellisena tehokeinona.
ISO herkkyyttä säädän käsin tilanteen mukaan. Pyrin välttämään maksimiherkkyyttä sen aiheuttaman kohinan vuoksi. Maksimiherkkyys saattaa myös pitkään kestävissä tapahtumissa kuluttaa kameran akkua nopeammin.
Käytän sarjakuvausta harkiten. Jos sarjakuvaus on vaikka 8 kuvaa sekunnissa, niin 100m pikajuoksussa kertyy jo 80-90 ruutua, ja jos kuvaa päivässä useita lähtöjä, jälkikäsittelystä koneen ääressä tulee pitkä ilta.
Käytän kaksoistallennusta; kuvaan JPEG-tiedostoja toiselle muistikortille ja täysikokoisia RAW-tiedostoja toiselle. Lataan JPEG-tiedostot koneelle ja käsittelen ne valmiiksi. Useimmiten ne riittävät mainiosti julkaisemiseen. RAW tiedostot on varmuuskopioina tallessa, jos haluan editoida jotain erityisen hyvin onnistunutta kuvaa enemmän. Tämä on yksi seikka, miksi olen hurahtanut Nikonin prisma-etsimillä varustettuihin Pro-tason kameroihin: niissä on kaksi muistikortti paikkaa.