Menneisyyden tunnelmaa metsästämässä

Jyri Hoffrén (@bassokajari) kirjoittaa artikkelissaan kuinka hän metsästää menneisyyden lokakuista tunnelmaa neuvostoliittolaisella mittaetsinkameran, vanhentuneen filmin ja kuvien värjäämisen avulla. 

Zorki-1 on neuvostoliittolaisten mittaetsinkameroiden klassikko. Malli jäljittelee (ellei jopa suorastaan kopioi) Leican legendaarista III -mallia, jonka valmistus aloitettiin jo vuonna 1933. Toisen maailmansodan jälkeen saksalainen tekniikka siirrettiin sotakorvauksina Neuvostoliittoon, jossa aloitettiin Zorki-kameroiden massatuotanto. Oma mallini on vuodelta 1950, ja ulkoisesti käyttämätön. Alkuperäinen laatikko sisältää ostokuitit, ohjeet sekä muut oheistarvikkeet. Onkin mielenkiintoista, miten tämä 74-vuotias vanhus toimii ja millaisia kuvia Industar-22 (f/3,5 50mm) objektiivilla saa. Kaiken tämän innoittamana päätin lähteä testaamaan kyseistä kameraa ja ladata siihen jääkaapissa säilyttämääni neuvostoliittolaista Svema M10 -kinofilmiä vuodelta 1986. Tämä kyseinen filmi on tarkoitettu elokuvakäyttöön, ja sen valovoimaisuus on vain ISO 12.  On varmasti sanomattakin selvää, että parasta ennen -päiväys on mennyt umpeen himpun ennen Neuvostoliiton hajoamista eli noin 30 vuotta sitten. Punaisen lokakuun metsästys saa alkaa! 

Kyseiselle filmille kuvattavaksi valitsin paikkoja, jotka eivät suoraan paljasta, ovatko ne kuvattu tänään, eilen vai vuosikymmen sitten. Matkakamerana Zorki toimii erinomaisesti, sillä kasaan painuvan objektiivin ansiosta kamera mahtuu hyvin taskuun ja esille ottaminen nahkaisesta kotelosta on nopeaa. Näin ollen tämä kamera sai kulkea mukanani koko loka- ja marraskuun, aina Tampereelta Helsinkiin ja Hämeenlinnaan. Kuvattuani 2 rullaa valmiiksi jännitin, millaista jälkeä kameralla ja kyseisellä filmillä tuli. Yhdistelmänä vanhentunut filmi ja testaamaton kamera tarjoavat mahdollisuuden täydelliseen fiaskoon (tai onnistumiseen). 

Pimiössä latasin filmit tankkiin ja kehitteenä käytin Rodinalin tunnin standia. Opittuani Tampereen Kameraseuran puheenjohtaja Ilkka Aaltoselta, että kyseinen menetelmä toimii lähestulkoon kaikilla filmeillä, en kokenut menettäväni juuri mitään, koska internetissä ei ole saatavilla kehitysaikoja näin vanhalle filmille. 

Istuttuani tunnin oli aika ottaa filmi pois kehitteestä, pysäyttää ja kiinnittää. Nopealla vilkaisulla filmissä näytti olevan kuvia! Seuraavaksi huuhdeltuani filmin annoin sen kuivua ja seuraavana päivänä vedostaa osan kuvista. Vedostamista varten jatkoin punaisen lokakuun metsästämistä ja päätin käyttää paperina neuvostoliittolaista Bromexpress-1 valokuvapaperia, joka oli 4 vuotta filmiä uudempaa, mutta mennyt vanhaksi samalla kuin Neuvostotasavaltojen liitto lakkasi olemasta. 

Tuntemattomissa olosuhteissa säilytetyltä paperilta voi odottaa mitä tahansa. Se voi kellastua, sumuttua ja kontrasti voi olla mitä sattuu. Pahimmassa tapauksessa kuvat eivät kehittyisi ollenkaan. Tätä asiaa sen enempää murehtimatta päätin tarttua toimeen. Valotin testiliuskoja normaalisti ja niihin ilmestyi kuin ilmestyikin kuva. Jatkoin kuvien vedostamista normaalisti, ja lopputulos oli yllättävä. Kuvissa oli kontrastia, rakeisuus oli vähäistä ja jälki jotain ihan muuta, mitä näin vanhalta paperilta ja filmiltä voisi odottaa. 

Vedostettuani ja kuivattuani kuvat päätin jatkaa kokeiluja ja sävyttää niitä kotona luonnollisin menetelmin. Kirjallisuutta tutkittuani päädyin tulokseen, että ainesosat, jotka ovat värjänneet myös keittiömme valkoisen liinan, värjäävät luultavasti myös valokuvat. Näin ollen valitsin kuvien sävytykseen mustikkamehua, curry-mausteen sekä kahvin. Kahvia annostelin aluksi yhden mokkapannullisen (eli noin 2dl) ja lisäsin joukkoon 2,5 dl vettä. Annoin kuvien värjäytyä noin 6 minuuttia välillä agitoiden, mutta värit olivat todella haaleat. Tämän takia lisäsin seokseen noin 2 teelusikallista pikakahvia, ja nyt kuvista tuli huomattavasti sävytetympiä 3 minuutin aikana. 

Tämän jälkeen käytin mustikkamehutiivistettä, jota annostelin noin 50 ml ja 4 dl vettä. Tässä liuoksessa annoin kuvien kehittyä noin 6 minuuttia, ja tulos oli selkeästi havaittavissa. 

Viimeiseksi kokeilin currya. Lisäsin currya 3 ruokalusikallista ja 4 dl vettä , jolloin kuvat värjäytyivät 4 minuutin aikana kirkkaan keltaisiksi. 

Lopputulokseksi sain kahvilla vanhanaikaisia seepiasävytteisiä kuvia, mustikkamehutiivisteellä vaaleanpunaisia kuvia, ja curryllä sain neonkeltaisia kuvia. Tällaisia kuvia katsoessa on vaikea sanoa, milloin ne on otettu, koska nostalginen tunnelma on todella voimakas. Suosittelenkin näin ollen kaikkia kokeilemaan vanhentunutta filmiä rohkeasti. Kuvattavien kohteiden suhteen kannattaa olla mahdollisimman avoin, välttää kuvaamasta mitään ainutlaatuista tapahtumaa (esimerkiksi häitä) ja nauttia prosessista. Koska kyseessä on jo vanhaksi mennyt filmi, tulokset ovat myös erittäin vaihtelevia. Omalla kohdallani tällä kertaa kaikki onnistui yli odotusten, mutta tuloksena voi olla myös rakeisia ja emulsioltaan epäonnistuneita kuvia, joka voi itsessään toimia taidevalokuvana kuten alla olevassa esimerkissä.

Tällaista vanhentuneelle filmille kuvaamista voidaan myös tarkastella historiallisesta näkökulmasta, koska olemme etuoikeutettuja käyttämään menetelmiä ja laitteita, joita ei enää valmisteta ja joiden määrä vähenee jatkuvasti. Niille, joita kiinnostaa kokeilla vaihtoehtoisia menetelmiä, voin suositella AlternativePhotographyn arkistoa, joka kattaa laajasti erilaiset menetelmät kuvien vedostamista varten. Myös Lomographyn tarjoama valokuvayhteisö jakaa aktiivisesti tietoa erilaisista filmeistä, kameroista ja kokeilusta. Myös kirjastosta on saatavilla hyvää kirjallisuutta kuten esimerkiksi John P. Schaefer: The Ansel Adams Guide: Basic Techniques of Photography, Book 2. 

Alla esimerkkejä värjäyksistä. Skannattu normaalilla tasoskannerilla kirjastossa.

Artikkelia muokattu 15.12.2024, klo 21.07: Lisätty kirjoittajan ja artikkelin esittelyteksti.