ADHD – kuvaajan paras ystävä!
Kuvat ja teksti: Susa Tyrniluoto. Kirjoittaja on Obskööri-julkaisun päätoimittaja.
ADHD-piirteet voi nähdä kehityshäiriön sijaan erityislahjakkuutena
Olen helpottunut, kun saimme Obskööri-lehden viimein julkaistua! Minulle oli kertynyt useampikin projekti päällekkäin, joten jouduin stressaamaan lehden käynnistämistä hieman liiaksikin.
Sain viime keväänä ADHD-diagnoosin. Minulla on aina ollut vaikeuksia keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, joten saan luultavasti syyttää näitä piirteitä, jos haalin liian monta projektia itselleni samaan aikaan. Toisaalta, olen mielestäni parhaimmillani, kun minulla on monta rautaa tulessa, koska olen monesti saanut ideoita erilaisista projekteista toisiinsa!
Sain diagnoosin myötä myös lääkkeitä, ja koen niiden auttaneen minua selviytymään arjesta huomattavasti paremmin. – Ilman lääkkeitä olen ollut pitkiä aikoja lähes työkyvytön. Olen kuitenkin vastustanut ajatusta, että ADHD olisi vain häiriö tai sairaus.
Anders Hansen kirjoittaa kirjassaan, ADHD voimavarana: missä kohtaa kirjoa olet? (Atena, 2018), että tutkimusten mukaan pyynti-keräily-taloudessa elävät ADHD-piirteiset kärsivät aliravitsemuksesta vähemmän verrattuna neurologisesti tyypillisiin ihmisiin.
ADHD näyttää johtavan ongelmiin siis modernissa yhteiskunnassa, jossa menestyminen edellyttää yleensä organisointia ja pitkäjänteisyyttä – siis juuri niitä taitoja, joiden ajattelukin saa minut ahdistumaan!
Vaikka ADHD-piirteiset halutaan usein nähdä ihmisinä, joilla ei ole keskittymiskykyä, uskomus on täysin virheellinen! Tyypillisiin ADHD-piirteisiin kuuluu erityisen intensiivisen keskittymisen kyky, jonka vuoksi monet kykenevät siirtämään toisarvoiseksi koettuja tekemisiä tunneilla tai jopa päivillä. Tämä johtaa tietysti ongelmiin silloin, jos arkiset asiat jäävät hoitamatta.
Vaikka omiin mielenkiinnon kohteisiin liittyvä tarkkaavaisuuden erityiskyky saattaa johtaa vähemmän kiinnostavien asioiden laiminlyöntiin, ominaisuudesta kannattaa ottaa mielestäni ilo irti. Monissa tehtävissä intensiivinen keskittymiskyky voi olla eduksi!
Muistan lukeneeni vinkkejä ADHD-ihmisten ammatinvalintaan. Sellaiseksi voisi sopia esimerkiksi sotilaan tai poliisin työ, koska näissä vaaditaan usein hyvin intensiivistä keskittymistä silloin, kun ympärillä tapahtuu. Siksi olen ajatellut, että myös valokuvaajan työ voi monessa paikassa tarjota juuri sellaisia haasteita, joista nautin eniten.
Kuvasimme nyt heinäkuussa Tampereen Kameraseuran jäsenten kesken Tampereella järjestettyä aikuisurheilijoiden EMG2023-kilpailua, ja huomasin, että minua kiehtoi eniten kamppailulajien kuvaaminen. Näissä koin keskittymiseen liittyvien vahvuuksieni pääsevän parhaiten esiin.
Kuvasin kilpailuissa esimerkiksi judoa, karatea ja taekwondoa. Näissä lajeissa kiinnostavat tilanteet syntyvät hyvin nopeasti, joten kuvaajan kannattaa olla yhtä hyvin valveilla kuin kilpailijoiden heidän varautuessaan vastustajan iskuihin.
Olisi hienoa, jos terveydenhuollon yksiköissä ja kouluissa voitaisiin nähdä ADHD erityisenä kyvykkyytenä sen sijaan, että se nähtäisiin vain sairautena. Ehkä moni muukin voisi saada korjausta itsetunnon puutteisiin, joita neurokirjon ihmisillä on usein sen vuoksi, ettei erityisiä ominaisuuksia osata nähdä aina arvokkaina.
